Oppimispäiväkirja... opetusharjoittelu

Huh huh, syksy meni sellaisella tohinalla, että oppimispäiväkirjan pitäminen jäi hieman puolitiehen. Opetustuokioihin valmistautuminen ja niiden pitäminen muun työn ohessa olivat aika aikaa vieviä. Mutta nyt opetusharjoittelu on onnellisesti takana. Tein harjoittelut kahteen ammattikorkeakouluun: kolmen opetustuokion aiheet liittyvät rekrytointiin ja kahden organisaation osaamisen kartoittamiseen ja kehittämiseen.

Harjoittelut ovat olleet tähänastisten opintojen opettavaisinta antia. Opin mielestäni paljon itsestäni ja opettamisesta. Keräsin jokaisesta opetustuokiosta opiskelijapalautteen ja lisäksi sain joka kerralta palautetta havainnoijalta. Mitä sitten jäi käteen? Mietitääs…

- Havahduin huomaamaan, että opetus on tosiaan parhaimmillaan vuorovaikutusta ja keskustelua – ei opettajan esiintymistä, paasaamista ja tiedon vyöryttämistä. Varsinkin pienessä ryhmässä opetustilanteen sai rakennettua keskustelevaksi ja opiskelijoista voi ammentaa valtavasti tietoa, ajatuksia ja näkökulmia opetuksen aikana.

- Valmistelu on kaiken A ja O – ainakin aloittelevalle opettajalle. Valmistelin tilanteet niin huolella kuin osasin ja sain siitä myös kiitosta. Kiitollinen olin myös itse, sillä huonosti valmistautuneena olisivat pasmat saattaneet mennä muutamaan otteeseen sekaisin! Toisaalta huomasin, että on tärkeää osata joustaa tilanteen mukaan: jos keskustelua syntyy ja opiskelijat innostuvat jostakin asiasta, voi ja usein varmasti kannattaakin omasta ennalta suunnitellusta aikataulusta joustaa.

- Opetus on vuorovaikutusta ja opettajakin on enemmän ohjaaja ja opettaja. Näinhän konstruktivismia kuuluttavissa kirjoissakin sanotaan. Nyt huomasin konkreettisesti, että opettaja tarvitsee myös ”ryhmän lukutaitoa”, ryhmädynamiikan synnyttämiseen liittyviä taitoja ja aitoa opiskelijoiden huomioimista tässä ja nyt. Eräältä opetustani seuranneelta opettajalta sainkin vinkkejä ja palautetta esimerkiksi puheenvuorojen jakamiseen liittyen, niin etten omalla käyttäytymiselläni kannusta hiljaisempia pysymään hiljaa ja puheliaampia puhumaan enemmän. Totta tosiaan, tällaista en ollut tullut ajatelleeksikaan. Jotenkin opetustilanteessa olen helposti liian kiinni itsessäni ja asiassani.

- Vuorovaikutukseen liittyen vielä… eräs havainnoinut opettaja vinkkasi, että jos käsiä on pystyssä puheenvuoroja pyytämässä ja aikaa on, en opettajana kerro omaa mielipidettäni, vaan annan tilaa keskustelulle. Kolmastikin opettaja taisi mainita jotakin suorituskeskeisyydestäni ja allekirjoitan sen täysin – myös muussa elämässäni. Haluan mennä eteenpäin ja päästä tavoitteisiin. Opetus ja oppiminen eivät kuitenkaan ole suorittamista, vaan vuorovaikutusta. Niinpä niin. Vaikka onnistuin opiskelijapalautteidenkin mukaan luomaan keskustelua ja vuorovaikutusta, niin ehkä tässä on vielä kehittävää. Enemmän tilaa opiskelijoille ja oppimiselle. Vähemmän suorittamiselle.

- Opiskelijoiden heterogeenisuus oli valtava haaste. Jos puhut osaamisen kehittämisestä hr-alalla työskentelevälle ja opintojansa aloittelevalle nuorelle tradenomille, on opetus hankala suunnitella niin, että molemmat saavat kaiken hyödyn. Se, mikä on toiselle itsestään selvää, saattaa olla toiselle täysin uutta asiaa. Suunnittelua tietenkin helpottaisi, jos tietäisi opiskelijoiden taustasta hieman etukäteen. Tietenkin taustaa ja pohjatietoa voi kysellä opetuksen alussakin ja koittaa räätälöidä opetus tämän tiedon pohjalta.

- Opiskelijapalaute oli välillä hämmentävää: kehittämisajatuksia kysyttäessä toisen mielestä voisi edetä nopeammin ja toisen hitaammin, joku toivoi, ettei ryhmätöitä olisi ollenkaan, kun toinen taas nimenomaan kiitteli niitä…

- Kaiken kaikkiaan saamani opiskelijapalaute oli erittäin kannustavaa ja sain siitä uskoa itseeni. Mukavinta oli huomata, että myönteistä palautetta sain usein samoista asioista: käytännönläheisyydestä ja esimerkkien esiin tuomisesta, sujuvuudesta, loogisesta ja selkeästä etenemisestä, selkeistä materiaaleista, asiantuntemuksesta ja rennosta tyylistä (mikä oli kyllä vain ajoittaista, sillä ainakin aina aluksi jännitti niin pirusti!!) Myös havainnoineilta opettajilta sain myönteistä palautetta näistä samoista asioista.

- Opetusharjoittelut olivat todella antoisia ja rohkaisevia. Tästä se lähtee. Ja mikä parasta: itsetuntemus (opettajana ja muutenkin) kasvoi valtavasti. Ahaa, minä olen tällainen ja minut nähdään tällaisena. Selvä, nyt on jotain jo repussa – myös eväitä kehittymiseen.